Perhe- ja hoitajatuki

Vamman ja ennusteen ymmärtäminen

• Kuinka vakava läheiseni vamma on?
• Mitä vamman vakavuus tarkoittaa tulevan toipumisen kannalta?
• Mikä on vamman neurologinen vaikeusaste?
• Mikä on läheiseni ASIA/ISCoS-pistemäärä ja mitä se tarkoittaa toipumisen kannalta?
• Mitä muita vammoja päävamman lisäksi sattui?
• Minkä tasoista itsenäisyyttä läheiseni voi odottaa tulevaisuudessa?

Nykyinen hoito ja välitön hoito

• Mitä teet juuri nyt? Miten se auttaa läheistäni?
• Miten hoito, jota parhaillaan saat, auttaa minua/läheistäni?
• Voitteko käydä läpi minulle suorittamanne perushoidon tehtävät (esim. kylvetys, siistiminen ja ruokinta), jotta voin mahdollisesti auttaa myös niissä?

Terapian ja kuntoutuksen tavoitteet

• Mikä on kuntoutusterapian tavoite?
• Mitä on kognitiivinen terapia ja miten se voi auttaa läheistäni?

Komplikaatiot ja ehkäisy

• Mitä toissijaisia ​​oireita minun tulisi tiedostaa?
• Millaisia ​​komplikaatioita tällaisesta vammasta voi seurata?
• Miten voin auttaa ehkäisemään läheiselleni koituvia komplikaatioita?

Seuraavat askeleet ja pitkän aikavälin suunnittelu

• Mitä seuraavat vaiheet ovat läheiseni hoidossa?
• Milloin tiedän, että läheiseni on valmis seuraavaan askeleeseen?
• Miten voin oppia huolehtimaan läheisestäni kotona?
• Mitä minun pitäisi ottaa huomioon kuntoutuskeskuksessa?

Vastuuvapaussuunnittelu ja siirtymävaihe

• Mitä seuraavaksi tapahtuu sen jälkeen, kun läheiseni on kotiutettu kuntoutuksen laitoshoidosta?
• Mitä avohoito- tai päivähoito-ohjelmia on saatavilla, ja miten niihin ilmoittaudutaan?
• Tarvitseeko läheiseni kotisairaanhoitopalveluita, ja miten voimme järjestää ne?
• Miten koordinoimme jatkokäyntejä kotiutumisen jälkeen?
• Mihin mukautuviin laitteisiin tai kodin muutoksiin meidän tulisi varautua ennen kotiuttamista?
• Tarvitseeko läheiseni hoitajan tukea kotona, ja mitä resursseja on saatavilla?
• Mitä meidän pitäisi tehdä, jos meillä on huolenaiheita tai kysymyksiä lähdettyämme Shepherd Centeristä?

Lääketieteellinen ja terapiaseuranta

• Millaista jatkuvaa lääketieteellistä hoitoa läheiseni tarvitsee, ja kenen asiantuntijoiden puoleen meidän tulisi ottaa yhteyttä?
• Miten siirrämme potilastiedot paikallisille terveydenhuollon tarjoajillemme?
• Kuinka usein läheiseni tulisi jatkaa fysioterapiaa, toimintaterapiaa tai puheterapiaa?
• Onko olemassa erityisohjelmia pitkäaikaiseen toipumiseen ja hyvinvointiin?

Vakuutus ja taloussuunnittelu

• Mitä vakuutuksia on saatavilla avohoidolle, kotisairaanhoitopalveluille ja kestäville lääkinnällisille laitteille?
• Miten haemme taloudellista tukea tai tukiohjelmia?
• Onko olemassa avustuksia tai rahoituslähteitä mukautuville laitteille, kuljetukselle tai kodin muutoksille?
• Mitä oikeudellisia tai taloudellisia näkökohtia meidän tulisi ottaa huomioon pitkäaikaishoidon suunnittelussa?

Arkielämä ja itsenäisyys

• Mitkä apuvälineet tai liikkumisen apuvälineet olisivat hyödyllisiä läheiselleni?
• Onko potilaille ja hoitajille olemassa yhteisöresursseja tai tukiryhmiä?
• Miten voimme valmistautua päivittäisiin rutiineihin, kuten pukeutumiseen, peseytymiseen ja aterioiden valmistukseen?
• Mitä kuljetusvaihtoehtoja on käytettävissä, jos läheiseni ei pysty ajamaan autoa?
• Kuinka voimme auttaa läheistämme saamaan takaisin itsenäisyyden ja itseluottamuksen

Henkinen ja emotionaalinen hyvinvointi

• Mitä emotionaalisia tai psykologisia haasteita läheiseni saattaa kohdata täällä ollessaan ja kotiin palattuaan?
• Onko saatavilla sekä potilaille että hoitajille neuvontaa tai mielenterveyspalveluita?
• Mitkä strategiat voivat auttaa selviytymisessä, motivaatiossa ja uuteen normaaliin sopeutumisessa?
• Miten voimme edistää sosiaalista kanssakäymistä ja ehkäistä eristäytymistä?
  Paluu työhön, kouluun tai yhteisöelämään
• Mitä resursseja on käytettävissä työhön, kouluun tai vapaaehtoistyöhön palaamiseen?
• Miten ammatillinen kuntoutus toimii ja kuka on oikeutettu siihen?
• Onko olemassa koulutusresursseja, jotka auttavat työnantajia tai kouluja ymmärtämään läheiseni tarpeita?
• Mitä sopeutuvia urheilu-, virkistys- tai hyvinvointiohjelmia on saatavilla jatkuvaan osallistumiseen?

Pitkän aikavälin suunnittelu ja elinikäinen tuki

• Mitkä ovat merkkejä siitä, että läheiseni saattaa tarvita lisäkuntoutusta tulevaisuudessa?
• Kuinka usein meidän tulisi käydä Shepherd Centerissä tai tapauspäällikkömme luona kotiutumisen jälkeen?
• Onko Shepherd Centerissä alumniohjelmia tai vertaistukimahdollisuuksia?
• Mitä tutkimusta tai kliinisiä kokeita tulevaisuudessa saattaa olla saatavilla toipumisen jatkamiseksi?
• Miten pysymme ajan tasalla hoidon ja kuntoutuksen edistysaskeleista?

• ASIA/ISCoS-koe ja arvostelujärjestelmä: Järjestelmä, jota käytetään kuvaamaan selkäydinvammaa ja auttamaan määrittämään tulevia kuntoutus- ja toipumistarpeita. Se perustuu potilaan kykyyn tuntea tuntemuksia useissa kehon pisteissä ja testaa motorisia toimintoja. Ihannetapauksessa se annetaan ensimmäisen kerran 72 tunnin kuluessa alkuperäisestä vammasta.
• Autonominen dysrefleksia: Mahdollisesti hengenvaarallinen tila, jonka aiheuttavat kivuliaat ärsykkeet vamma-alueen alapuolella, joihin keho ei pysty reagoimaan toimimattomien hermosolujen vuoksi. Oireita ovat äkillinen verenpaineen nousu, hidastunut syke, epänormaali hikoilu, punaiset läiskät iholla ja levottomuus. Yleisiä laukaisevia tekijöitä ovat liian täysi rakko, paukamat ulosteessa, tulehtuneet painehaavat tai sisäänkasvaneet varpaankynnet.
• Täydellinen vamma: Ei toimintaa tai tuntemusta vammakohdan alapuolella.
  Epätäydellinen vamma – Jotkin aisti- tai motoriset toiminnot jäävät vamman ensisijaisen tason alapuolelle.
• Moottorin toiminta: Kyky kontrolloida lihaksia tahdonalaisesti ja niiden käyttöä.
• Motorinen indeksipisteytys (MIS): Osa ASIA/ISCoS-tutkimuksesta, jossa määritetään 10 eri lihaksen lihasvoima kehon molemmilla puolilla.
• Paraplegia: Halvaus, joka tyypillisesti vaikuttaa vartaloon ja molempiin jalkoihin, mutta ei käsivarsiin, ja johtuu yleensä rinta- ja lannerangan vammoista.
• Tetraplegia (neliraajahalvaus): Suunnilleen kaulasta alaspäin ulottuva halvaus, joka johtuu selkäydinvammasta kaulassa. Siihen liittyy täydellinen tai osittainen toiminnan menetys sekä käsissä että jaloissa.
• Aistiindeksi (SIS): Osa ASIA/ISCoS-tutkimusta, jossa mitataan potilaan reaktiota kevyeen kosketukseen ja neulanpistoon 28 pisteessä kehon kummallakin puolella sen määrittämiseksi, mitä potilas tuntee. Yhdessä MIS-ominaisuuden kanssa se auttaa määrittämään vamman tason ja vakavuuden.

• Anoksia (tai hypoksia): Hapenpuute, jonka voi aiheuttaa sydänkohtaus, hengitysteiden tukkeutuminen, läheltä piti -tilanne, salamanisku tai sähköisku.
• Aksonaalinen leikkaus: Aivojen aksonien (pääasiallisten viestintäkanavien) vaurioituminen venytysvoimien vuoksi, mikä johtaa solukuolemaan.
• Aivojen tyräytys: Vaarallinen tila, jossa aivojen sisäisen paineen nousu tai hematooma aiheuttaa aivokudoksen siirtymistä paikaltaan.
• Aivojen surkastuminen: Aivojen hermosolujen ja niiden välisten yhteyksien menetys.
• Kooma: Syvä tajuttomuuden tila, jossa potilasta ei voida herättää, hän ei reagoi ärsykkeisiin eikä pysty tekemään tahdonalaisia ​​liikkeitä. Tila voidaan joskus saada aikaan lääketieteellisesti, jotta aivoilla olisi aikaa parantua.
• Kooman toipumisasteikko: Työkalu, jota käytetään kuulon, näön, liikkeen, kommunikaation, vireystilan ja muiden toimintojen mittaamiseen potilaan pitkän aikavälin ennusteen määrittämiseksi. Sitä voidaan käyttää myös kuntoutuksen aikana toipumisen edistymisen seuraamiseen.
• Turvotus: Kallon sisäinen turvotus, joka puristaa aivosoluja ja voi keskeyttää verenkierron ja hapen saannin aivokudokseen.
• Hematooma: Verilammikko tai mustelma kallon sisällä, jonka aiheuttavat vaurioituneet verisuonet. Se voi lisätä aivopainetta.
• Verenvuoto: Sisäinen tai ulkoinen verenvuoto, joka johtuu verisuonen vaurioitumisesta.
• Kallonsisäisen paineen seuranta: Kallon sisäisen paineen seurantaprosessi lisäaivovaurioiden estämiseksi.
• Lievä traumaattinen aivovamma (TBI) (aivotärähdys): Aivovamma, jossa potilas voi menettää tajuntansa lyhyeksi ajaksi, enintään 15 minuutiksi, kokea muistinmenetystä traumatapahtumasta tai tuntea olonsa hämmentyneeksi, suuntavaistoltaan hämmentyneeksi tai hämmentyneeksi. Useimmat traumaattiset aivovammat luokitellaan aluksi lieviksi.
• Minimaalisesti tietoinen tila: Vakavasti muuttunut tajunnantila, jossa potilas osoittaa minimaalisia mutta selviä käyttäytymiseen liittyviä merkkejä itsetuntemuksesta tai ympäristötietoisuudesta.
• Keskivaikea traumaattinen aivovamma (TBI): Aivovamma, jossa potilas voi aluksi menettää tajuntansa 15 minuutista muutamaan tuntiin ja kokea merkittävämpiä oireita kuin lievässä aivovammassa.
• Neuropsykologinen arviointi: Sarja testejä, jotka arvioivat kognitiivisia toimintoja, kuten käden ja silmän koordinaatiota, korkeamman tason ajattelua ja jokapäiväisiä toiminnallisia taitoja.
• Semikooma tai vegetatiivinen tila: Tila, jossa potilas voi avata silmänsä, mutta ei ole tietoinen itsestään tai ympäristöstään.
• Vakava traumaattinen aivovamma (TBI): Aivovamma, jossa potilas menettää tajuntansa vähintään kuudeksi tunniksi vamman tai selkeytyneen olotilan jälkeen. Pitkään tajuttomana pysyvät henkilöt voivat olla koomassa, vegetatiivisessa tilassa tai minimaalisesti tajunnan hämärtyneessä tilassa.
• Järkyttää: Aivojen verenkierron heikkenemisestä johtuva kehon reaktio, joka voi epäsuorasti vaurioittaa aivokudosta.
• Aivohalvaus: Aivojen verenkierron keskeytyminen valtimon tukkeuman, verenvuodon tai aneurysman vuoksi. Tämä hapenpuute voi aiheuttaa aivosoluvaurioita. Aivohalvauksen vaikutukset riippuvat vaurion sijainnista ja vakavuudesta. Sitä kutsutaan joskus "aivokohtaukseksi".
• Myötätuntoinen myrsky: Stressireaktio, johon voi liittyä levottomuutta, kuumetta, epäsäännöllisiä elintoimintoja ja liiallista hikoilua. Se voi ilmetä 24 tunnista viikkoon vamman jälkeen, ja sen uskotaan olevan merkki hermoston toiminnan palaamisesta.